Koululaisuinti ohjaajan näkökulmasta

Uinninopettaja Viivi opettaa koululaisten uinteja FitPitillä ja kertoo opetuksen muuttuneen hänen omista koulu-uintiajoistaan merkittävästi. Ohjaajatiimin kanssa tehdään nykyään yhdessä töitä, jotta opetuksesta jäisi kaikille lapsille iloinen mieli.

Mielikuva koululaisuinneista voi olla monille edelleen negatiivinen. Pakottaminen ja väkisin tekeminen on kuitenkin historiaa ja tänä päivänä oppiminen tapahtuu paljon leikkien kautta. Esimerkiksi sukelluksia harjoitellaan aarteenetsinnällä ja vedessä liikkumista kapteeni käskee -leikin avulla. Kuten aiemmissakin postauksissa on ilmennyt, itsellänikin on enemmän negatiivisia muistoja koululaisuinneista, vaikka harrastin uintia nuorempana useamman vuoden.

Ohjaajan näkökulmasta koululaisuintien opettamisessa parasta on ne hetket, kun lapsi oppii uutta ja kehittyy.

Jos lapsi vierastaa naaman laittoa veteen, on hieno tunne ohjaajallekin, kun lapsi uskaltaa tehdä tämän ensimmäistä kertaa. Kuplien puhaltamiseen veteen ja naaman kasteluun meillä on apuna erilaisia leluja, palloja ja leikkejä. Jos lasta jännittää irrottaa  jalat pohjasta, siihen auttaa pötköt ja ohjaajien apu. Joillekin naaman tai korvien laitto veteen voi jännittää tai tuntua epämukavalta. Näissä tilanteissa ohjaaja voi kannustaa, tsempata ja näyttää esimerkkiä mutta lapsen pitää itse uskaltaa tehdä harjoitteet. Jos lapsi ei uskalla, hän jättää juuri sen harjoitteen väliin ja tuntia jatketaan eteenpäin.

Kuten aiemmin on mainittu, pakottaminen on jäänyt historiaan. Myös eri vaihtoehtoja annetaan. Kapteeni voi käskeä joko sukeltamaan tai kävellä kuplia puhaltamalla toiseen päähän ja aarteita heitetään myös matalaan päätyyn, jotta niitä saa myös ilman naaman laittoa veteen. Pötkön kanssa pystyy kellumaan pää ylhäällä. Mitään ei siis tarvitse jättää kokonaan tekemättä. Ohjaajat pyrkivät painottamaan, että esimerkiksi syvyyssukelluksia harjoitellessa ei tarvitse päästä pohjaan asti, riittää että sukeltaa niin syvälle kuin itse pääsee. Tämä pätee kaikessa koululaisuinneissa. Ei tarvitse osata, riittää että yrittää ja tekee parhaansa. 

Itse pidän ohjaamisesta sekä vedessä että altaan reunalla. Ohjaaminen on mukavan monipuolista, kun ohjaa päivän aikana molempia, sillä ohjaaminen vedessä on aivan erilaista kuin ohjaaminen reunalta.

Vedessä ohjatessa opetusaltaassa keskitytään alkeisiin kuten kuplien puhaltamiseen, selkäuinnin asentoon ja myyräuintiin. Reunalla isossa altaassa pääpaino on uintitekniikoissa kuten käsivedoissa. Isossa altaassa uintitekniikan lisäksi harjoitellaan luokka-asteesta ja tunnista riippuen syvyys- ja pituussukellusta, keräkaatoa ja pääedellähyppyä. Myös vedenpoljentaa ja vartalonhallintaa eli erilaisia temppuja ja kelluntoja harjoitellaan. Meillä on jokaiselle luokalle opetussuunnitelmat, joiden mukaan opetamme. Päivän aikana siis pääsee opettamaan vaikka mitä erilaisia asioita. On hienoa nähdä, kun oppilaatkin nauttivat ja heillä on kivaa. Oppilaat eivät välttämättä itse ajattele, että kun tehtävänä on pelata kivi-sakset-paperi -leikkiä veden alla, he harjoittelevat samalla sukeltamista ja kuplien puhaltamista. Uintitekniikan harjoittelua ei oikein pysty naamioimaan miksikään muuksi mutta kuten sanottu, tunneilla tehdään paljon muutakin kun uidaan päästä päähän tai harjoitellaan vain tekniikkaa.

Jokaisella koululaisuinnin tunnilla on tuttu kaava ja rakenne, minkä mukaan tunnit rakentuvat.

Mikään tunti ei ole tästä huolimatta samanlainen, onhan jokaisella tunnilla eri oppilaat. Tämän ansioista, vaikka tuntien sisältö pysyy aikalailla samana, tunnit eivät tunnu toistolta ohjaajallekaan. Oppilaita käy huima määrä uimassa ihan vain viikonkin aikana. Tästä huolimatta luokkia oppii muistamaan ja tunnistamaan, varsinkin jos uintikerrat ovat lyhyen ajan sisällä. Ilman vaihtuvia oppilaita tämä työ voisi tuntua tylsältä päivästä toiseen vain samoja juttuja toistaen. Näin ei kuitenkaan onneksi ole, vaan joka päivä tapahtuu paljon uutta, hienoja onnistumisia ja hauskoja sattumuksia. 

— Viivi, FitPitin uinninopettaja